Viime vuosina ADHD-diagnoosit ovat olleet huimassa kasvussa. Esimerkiksi Pohjois-Savossa jo 16 %:lla 7–12-vuotiaista pojista on diagnosoitu ADHD. Tämä ilmiö herättää kysymyksiä: Onko diagnostiikka kehittynyt vai ovatko lasten haasteet todella lisääntyneet? Ja ennen kaikkea – miten kouluissa voidaan vastata kasvavaan tarpeeseen?

Keskittymisvaikeudet näkyvät koulun arjessa

ADHD ilmenee usein koulussa keskittymisvaikeuksina, impulsiivisuutena ja levottomuutena. Perinteisesti lääkehoito on ollut yksi keskeinen hoitomuoto, mutta viime aikoina katse on kääntynyt laajemmin tukitoimiin, joilla voidaan helpottaa arkea ilman, että kaikki nojaisi pelkästään lääkitykseen. Tutkijat ovat todenneet, että tavallinen, rauhallinen ja ennakoitava arki on monille lapsille merkittävä tuki itsessään.

Oppimisen tuen rooli korostuu

Onkin tärkeää, että kouluissa panostetaan joustaviin tukitoimiin, jotka auttavat lapsia pärjäämään koulupäivän aikana. Esimerkiksi pienryhmät, selkeä päivärytmi, sensoriset tauot ja vahva oppilashuolto voivat olla ratkaisevassa asemassa.

Hyvä uutinen on, että oppimisen tuen lainsäädäntö muuttuu 1.8.2025, ja kunnat saavat erillistä valtionosuutta tukimuotojen järjestämiseen. Kuopiossa summa on tänä vuonna 738 000 € ja ensi vuodelle jo noin 1,9 miljoonaa euroa. Tämä tarjoaa kunnille konkreettisen mahdollisuuden kehittää koulun rakenteita niin, että ne tukevat aidosti jokaista lasta.

Miten varmistamme, että rahat menevät oikeaan paikkaan?

Tärkein kysymys on, miten varmistamme, että nämä varat käytetään lain edellyttämään tarkoitukseen – lasten hyvinvoinnin ja oppimisen tukemiseen. Tämä edellyttää yhteistyötä koulujen, vanhempien ja asiantuntijoiden välillä.

On varmistettava, että tukitoimet eivät jää vain paperille, vaan ne jalkautuvat koulun arkeen konkreettisina tekoina: lisää avustajia luokkiin, resursseja koulupsykologeille ja matalan kynnyksen tukipalveluita perheille.

Kohti ymmärtäväisempää koulumaailmaa

Kun ymmärrämme ADHD:ta paremmin ja rakennamme koulusta joustavamman ympäristön, voimme tukea lasten vahvuuksia ja tarjota heille aidosti tasavertaiset mahdollisuudet oppia ja kasvaa. Raha yksin ei riitä – tarvitaan tahtoa, empatiaa ja aitoa halua nähdä jokainen lapsi yksilönä.

Toivottavasti tulevat muutokset vievät meitä kohti koulumaailmaa, jossa jokainen lapsi voi tuntea olevansa arvokas juuri sellaisena kuin on.