Keskustelu kouluruoan laadusta, ekologisuudesta ja eettisyydestä on noussut viime vuosina entistä voimakkaammin esiin. Mitä jos lapset ruokittaisiin paikallisesti?
Joillakin paikkakunnilla on otettu merkittäviä askeleita tähän suuntaan ja on ryhdytty suosimaan paikallisten viljelijöiden tuotteita, kuten perunoita, juureksia ja lihaa. Tämä on vähentänyt ruokakuljetusten aiheuttamia päästöjä ja lisännyt ruoan jäljitettävyyttä.

Kouluruoan raaka-ainehankinnat perustuvat tiukkoihin julkisiin kilpailutuksiin, joissa hinnalla on usein suurin painoarvo. Tämä suosii suuria toimijoita, jotka pystyvät tarjoamaan halvempia hintoja mutta harvemmin lähiruokaa.

Lähiruoan hyödyntäminen vaatisi suunnitelmallisuutta, joustavampaa kilpailutusta ja sitoutumista paikalliseen ruokatuotantoon. Kuntien pitäisi painottaa hankinnoissaan myös ekologisuutta ja paikallisuuden tukemista, ei pelkästään hintaa. Tämä olisi mahdollista julkisten hankintojen lain puitteissa.

Paikallisten tuottajien tukeminen on ympäristöteko mutta myös investointi tulevaisuuteen. Paikalliset maatilat saisivat turvaa toiminnalleen, ja maaseudun elinvoima vahvistuisi.

Lähiruoka voisi toimia myös oppimisteerana. Koulut voisivat järjestää vierailuja paikallisille maatiloille, jolloin oppilaat näkisivät, mistä ruoka tulee. Tämä voisi lisätä lasten arvostusta ruokaa ja ympäristöä kohtaan sekä edistää terveellisiä ruokailutottumuksia.

Jos haluamme valmistaa kouluruokaa vastuullisemmin ja paikallisemmin, tarvitsemme rohkeita päätöksiä. Eikö olisi aika ottaa askeleita siihen suuntaan, että omilta pelloiltamme tulisi ruokaa omien lastemme lautasille?

 

 

Tiina Viljakainen

Kirjoittaja on Kuopion kaupunginvaltuuston varavaltuutettu (kok.).