Vanhuus on elämänvaihe, jota jokainen meistä lähestyy päivä päivältä. Se voi olla aikaa, jolloin nautitaan ansaituista eläkepäivistä, läheisten seurasta ja yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Toisaalta se voi olla myös yksinäisyyden, unohduksen ja huolenpidon puutteen leimaama jakso. Millaista on olla tämän päivän ikäihminen Suomessa, ja kuinka voimme varmistaa, että jokainen vanhus saa ansaitsemansa arvostuksen ja tuen?

Näin kuntavaalien alla olen tavannut Kuopion torilla lukuisia ikäihmisiä, jotka ovat yksin.    Ei ole sukulaisia, tai he asuvat kaukana, ja ystävät viereltä ovat lähteneet tuonpuoleiseen. Liikkuminen on vaikeaa, ja apua ei saa, kun sitä tarvitsee.

Yhteiskunnan tuki ja palvelut – riittävätkö ne?

Suomessa on monia järjestelmiä ja palveluja, joiden tarkoituksena on tukea ikäihmisten hyvinvointia. Terveydenhuolto, kotihoito, palveluasuminen ja vanhusneuvolat ovat esimerkkejä yhteiskunnan tarjoamasta tuesta. Monilla kunnilla on myös erilaisia virkistys- ja harrastusmahdollisuuksia senioreille, kuten kerhoja ja liikuntaryhmiä.

Kuitenkin ikäihmisten palvelut ovat monessa paikassa ruuhkautuneita, ja hoitohenkilöstöstä on pulaa. Moni vanhus joutuu odottamaan kotihoidon apua tai hoivakotipaikkaa liian pitkään. Samaan aikaan omaishoitajat venyvät äärirajoille, ja monet läheisistään huolehtivat joutuvat kantamaan suuren vastuun yksin.

Yksinäisyys – kasvava ongelma

Yksi suurimmista haasteista ikäihmisten elämässä on yksinäisyys. Suomessa on arviolta yli 100 000 ikäihmistä, joilla ei ole minkäänlaista läheistä ihmissuhdetta – ei perhettä, ystäviä tai säännöllistä sosiaalista kontaktia. Moni heistä viettää päivänsä yksin neljän seinän sisällä, vailla keskustelukumppania tai lämpimän kosketuksen tuomaa lohtua.

Yksinäisyys ei ole vain henkinen haaste, vaan sillä on myös vakavia terveysvaikutuksia. Se lisää riskiä sairastua masennukseen, sydän- ja verisuonitauteihin sekä jopa dementiaan. Ihminen tarvitsee toisia ihmisiä voidakseen hyvin – riippumatta iästä.

 

Jokainen meistä voi tehdä jotain ikäihmisten hyvinvoinnin parantamiseksi. Tässä muutamia esimerkkejä.

– Onko naapurissasi yksin asuva ikäihminen? Voisitko tarjota hänelle seuraa, auttaa kauppa-asioissa tai vain pysähtyä hetkeksi juttelemaan?

– Monet järjestöt, kuten SPR, Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja seurakunnat, järjestävät ystävätoimintaa ikäihmisille. Pieni hetki aikaasi voi merkitä valtavasti yksinäiselle vanhukselle.

– Vanhuuden arvokkuus on yhteiskunnallinen kysymys. Voimme vaikuttaa päättäjiin, jotta vanhuspalveluihin panostetaan enemmän ja yksinäisyyttä torjutaan aktiivisesti.

– Kaikilla ei ole perhettä lähellä, mutta digitaaliset ratkaisut voivat helpottaa yhteydenpitoa. Ikäihmisten digiosaamista tulisi tukea, jotta he voivat hyödyntää videopuheluita, sosiaalista mediaa ja muita yhteydenpitokeinoja.

– Kyläyhteisöt, naapurit ja ystäväpiirit voivat olla avain yksinäisyyden vähentämiseen. Voimmeko järjestää enemmän tapahtumia, kahvituokioita tai vaikkapa yhteisiä ulkoiluhetkiä?

Ystävyyttä ja huolenpitoa kaikille

Vanhuus ei saisi tarkoittaa unohdusta. Jokainen ihminen ansaitsee tulla nähdyksi, kuulluksi ja rakastetuksi elämänsä loppuun asti. Yksinäisyys ei ole vain ikäihmisten ongelma – se on koko yhteiskunnan haaste. Jos me kaikki teemme pienen osamme, voimme rakentaa yhteiskunnan, jossa kenenkään ei tarvitse jäädä yksin.

Tulevaisuus on meidän käsissämme. Mitä sinä voit tehdä jo tänään, jotta yhdenkin ikäihmisen päivä olisi hieman valoisampi?